Kesän kynnyksellä

Kesä on alkanut. Olen viimeiset päivät rakentanut uutta blogia. Sen nimi on Salavan huminaa.

Tekstit ovat lyhyitä mietelmiä, pohdintoja. Haluan tuoda esiin sitä, mitä näen, miten katson maailmaa. Pääpaino on kuvissa.

Katso, ehkä ihastut. Kerro se minulle.

Oppimispäiväkirja yllättää

Sain uskomattoman hyvää palautetta oppimispäiväkirjan käytöstä. "Oppimispäiväkirja on maailman paras, hauskin ja innostavin keksintö!" Palautteesta innostuneena otin päiväkirjan käyttöön seuraavallakin kurssillani. Nyt opiskelijat ovat nuoria, vasta lukiosta tulleita. Osalle päiväkirja on pakkopullaa ja todellista vääntämistä, mutta osa kirjoittaa selvästi mielellään, kommentoi reippaasti oppituntien aiheita ja sisältöjä sekä esittää rakentavaa kritiikkiä erilaisista oppitunneilla selvitetyistä asioista tai niiden selvitystavoista.

Seuraavaksi kokeilen tätä yrityskoulutuksessa. Tähänastinen palaute on ollut niin kannustavaa, että en malta lopettaa.

Kävin hiihtolomalla Pompeijissa, hengitin menneitten aikojen tunnelmia. Siitä kuva.

Opiskelijoiden tekstejä

Kirjoittamisen kurssini on lähtenyt käyntiin hienosti. On sääli, että se on edennyt jo yli puolenvälin - tällaista innostusta olisi hienoa seurata pitempään.

Oppimispäiväkirjatekstit ovat kerrassaan upeita. Opiskelijani ovat hienosti tuoneet esiin ajatuksiaan ja mielipiteitään kirjoittamisesta ja tunneilla puhutuista asioista. Esiin tuotiin jopa ajatus siitä, että jokaisella kurssilla pitäisi olla vastaava avoin päiväkirja, jonne jokainen voisi purkaa tuntojaan. Tätä kannattaa miettiä.

Lisäksi nämä samat opiskelijat tekivät ryhmän Facebookiin eli tapailemme sielläkin.

Parasta näiden opiskelijamietteiden lukemisessa opettajan kannalta on se, että saa "mustaa valkoisella" vinkkejä erilaisista asioista, joita oppitunnilla on joko vain sivunnut ja olisi pitänytkin puhua enemmän tai on puhunut ja huomaa puhutun selkeät vaikutukset käytännössä. Joskus huomaa puhuneensa jotain sellaistakin, mitä ei ole tarkoittanut - surullista sinänsä.

Oppimispäiväkirja on siis ikään kuin peili. Se on peili kirjoittajalle: mitä olet oppinut ja miten olet asiat ymmärtänyt. Se on myös peili opettajalle: miten olet osannut selvittää asioita, mitä vaadit, miten opiskelijasi ovat sinut ymmärtäneet, millä on merkitystä ja millä ei.

Olen tosi tyytyväinen kokeiluuni. Aion jatkaa tätä edelleen, erilaisilla kursseilla.

Kirjoitetaan vaan...

Uusi vuosi, uudet kurssit, uudet kokeilut. Aloitan tänään kirjoittamisen kurssin, jonka yksi tehtävä on oppimispäiväkirjan kirjoittaminen. Kokeilin sitä jo viime keväänä ja tulokset olivat todella hyviä, antoisia ja tuottoisia. Nyt on kuitenkin vähän erityyppisiä opiskelijoita, ei varsinaisesti kirjoittamisen ammattilaisiksi haluavia.

Toisaalta jokaiselta vaaditaan yhä enemmän kirjoittamista työssään. Maailmastamme on tullut kirjallisen viestinnän maailma. Siinä mielessä erilaiset kirjoitusharjoitukset ovat tarpeellisia ja välttämättömiä, myös päiväkirjatyyppiset.

Toivon, että opiskelijani jaksavat paneutua päiväkirjateksteihinsä, että he innostuvat kirjoittamisesta ja saavat sitä kautta varmuutta kirjalliseen ilmaisuunsa. Lisäksi toivon, että kaikki saavat lukea kaikkien tekstejä: ettei enää kirjoitettaisi vain opettajalle, vaan kaikille. Katsotaan miten tämä onnistuu!

Tammikuu on ollut harvinaisen talvinen täällä lounaisessa Suomessa. Oma tammikuuni on ollut myös surun kuukausi. Se hiljentää.

Keskustelemme ja kirjoitamme ja keskustelemme...

Kävin kesällä Dan Andersonin museossa Ludvikassa. Se oli kaunis pieni museo enkä voinut vastustaa kiusausta ottaa sieltä kuvia. Danin kirjoituspöydällä on ruusukuvioinen kahvikuppi!

Syksy on edennyt jo pitkälle. Koko syksyn olen puhunut erilaisissa yhteyksissä verkkokeskustelusta: miten yhä enemmän kirjoitamme ajatuksiamme näkyviin ja miten ajatukset muokkaantuvat ja kypsyvät, kun ne kirjoittaa näkyviin jonkun luettavaksi. Tuskin kukaan olisi voinut kuvitella vielä kymmenen vuotta sitten sitä, miten suureksi kirjoittamisen merkitys kasvaa kaikessa toiminnassamme.

Syyskuussa aloitin kokous- ja neuvottelutaidon kurssin. Yksi kurssitehtävä on verkkokeskusteluun osallistuminen. On kerrottava erilaisista neuvottelu-, kokous- tai palaveritilanteista ja kommentoitava muiden tilanteita.

Tehtävä sai aluksi vastustusta. Nyt olen kuitenkin saanut huippuhyviä vastauksia keskustelumuodossa. Vielä upeampaa on ollut lukea opiskelijoiden kommentteja toisilleen. Tämä tehtävä antaa uskoa siihen, että tämänkaltainen tehtävä on parempi kuin perinteiset vain opettajalle lähetettävät A-neloset.

Kesäpäivän tasausta

Kesäloman alkaessa on aikaa hiljentyä ja kuunnella kaikkea: luontoa, pihaa, kasvua. Kirjoittamisesta tulee mietiskelyä ja pohdintaa, mitä se on kyllä muutenkin aika usein. Kiireiset sähköpostivastaukset jäävät sivuun, niiden tilalla päiväkirjaa, kirjeitä, hyvän kirjan mietelauseita.

Ostin oikean kameran, ensimmäisen eläissäni. Tähän asti olen käyttänyt kännykkäkameraa tai ilmaisia postimyyntilahjoja. Kirjoitan nyt kuvaamalla kukkia ja puita, haluaisin saada kukkieni sielun esiin. Myös kukissa piipahtavat ötökät kiinnostavat.

Uusia tuulia siis!

Wikiä ja sosiaalista mediaa

Talvi on hurahtanut vauhdilla ohitse. En ole ehtinyt kirjoittaa juuri mitään omaa, en kirjeitä, en päiväkirjaa, en blogia enkä mitään muutakaan. Viikot ovat vierähtäneet muiden tekstejä lukiessa. Kaikki tekstit eivät edes ole olleet mitään huippukiinnostavia, työtä vaan.

Aika paljon olen kuitenkin yrittänyt perehtyä verkkokirjoittamisen maailmaan. On aika hupaisaakin havaita, miten eri tavoin eri ihmiset ymmärtävät verkkokirjoittamisen. Eräs opiskelijani vastasi tentissä, että "verkkokirjoittaminen on vapaampaa kuin kirjoittaminen muuten, ei tarvitse välittää oikeinkirjoituksesta". Huh.

Onneksi on ollut positiivisiakin hetkiä: viisi innokasta opiskelijaa sai aikaan aivan mahtavia tekstejä verkkokirjoittamisen kurssilla, jossa kokeilimme blogeja, keskustelualuetta ja tavallista tutkielmatyyppistä kirjoittamista, tosin suljetulla oppimisalustalla.

Nyt olen inspiroitunut kokeilemaan wikiä jollain tulevalla kurssillani. En tiedä vielä miten ja milloin. Mutta aika alkaa olla kypsä...

Kevät on saanut puut ja pensaat vihertämään ihan yllättäin: vielä äsken oli lunta ja nyt jo vihreyttä!