maanantai 14. kesäkuuta 2010

Kesän kynnyksellä

Kesä on alkanut. Olen viimeiset päivät rakentanut uutta blogia. Sen nimi on Salavan huminaa.

Tekstit ovat lyhyitä mietelmiä, pohdintoja. Haluan tuoda esiin sitä, mitä näen, miten katson maailmaa. Pääpaino on kuvissa.

Katso, ehkä ihastut. Kerro se minulle.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Oppimispäiväkirja yllättää


Sain uskomattoman hyvää palautetta oppimispäiväkirjan käytöstä. "Oppimispäiväkirja on maailman paras, hauskin ja innostavin keksintö!" Palautteesta innostuneena otin päiväkirjan käyttöön seuraavallakin kurssillani. Nyt opiskelijat ovat nuoria, vasta lukiosta tulleita. Osalle päiväkirja on pakkopullaa ja todellista vääntämistä, mutta osa kirjoittaa selvästi mielellään, kommentoi reippaasti oppituntien aiheita ja sisältöjä sekä esittää rakentavaa kritiikkiä erilaisista oppitunneilla selvitetyistä asioista tai niiden selvitystavoista.

Seuraavaksi kokeilen tätä yrityskoulutuksessa. Tähänastinen palaute on ollut niin kannustavaa, että en malta lopettaa.

Kävin hiihtolomalla Pompeijissa, hengitin menneitten aikojen tunnelmia. Siitä kuva.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Opiskelijoiden tekstejä

Kirjoittamisen kurssini on lähtenyt käyntiin hienosti. On sääli, että se on edennyt jo yli puolenvälin - tällaista innostusta olisi hienoa seurata pitempään.

Oppimispäiväkirjatekstit ovat kerrassaan upeita. Opiskelijani ovat hienosti tuoneet esiin ajatuksiaan ja mielipiteitään kirjoittamisesta ja tunneilla puhutuista asioista. Esiin tuotiin jopa ajatus siitä, että jokaisella kurssilla pitäisi olla vastaava avoin päiväkirja, jonne jokainen voisi purkaa tuntojaan. Tätä kannattaa miettiä.

Lisäksi nämä samat opiskelijat tekivät ryhmän Facebookiin eli tapailemme sielläkin.

Parasta näiden opiskelijamietteiden lukemisessa opettajan kannalta on se, että saa "mustaa valkoisella" vinkkejä erilaisista asioista, joita oppitunnilla on joko vain sivunnut ja olisi pitänytkin puhua enemmän tai on puhunut ja huomaa puhutun selkeät vaikutukset käytännössä. Joskus huomaa puhuneensa jotain sellaistakin, mitä ei ole tarkoittanut - surullista sinänsä.

Oppimispäiväkirja on siis ikään kuin peili. Se on peili kirjoittajalle: mitä olet oppinut ja miten olet asiat ymmärtänyt. Se on myös peili opettajalle: miten olet osannut selvittää asioita, mitä vaadit, miten opiskelijasi ovat sinut ymmärtäneet, millä on merkitystä ja millä ei.

Olen tosi tyytyväinen kokeiluuni. Aion jatkaa tätä edelleen, erilaisilla kursseilla.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Kirjoitetaan vaan...


Uusi vuosi, uudet kurssit, uudet kokeilut. Aloitan tänään kirjoittamisen kurssin, jonka yksi tehtävä on oppimispäiväkirjan kirjoittaminen. Kokeilin sitä jo viime keväänä ja tulokset olivat todella hyviä, antoisia ja tuottoisia. Nyt on kuitenkin vähän erityyppisiä opiskelijoita, ei varsinaisesti kirjoittamisen ammattilaisiksi haluavia.

Toisaalta jokaiselta vaaditaan yhä enemmän kirjoittamista työssään. Maailmastamme on tullut kirjallisen viestinnän maailma. Siinä mielessä erilaiset kirjoitusharjoitukset ovat tarpeellisia ja välttämättömiä, myös päiväkirjatyyppiset.

Toivon, että opiskelijani jaksavat paneutua päiväkirjateksteihinsä, että he innostuvat kirjoittamisesta ja saavat sitä kautta varmuutta kirjalliseen ilmaisuunsa. Lisäksi toivon, että kaikki saavat lukea kaikkien tekstejä: ettei enää kirjoitettaisi vain opettajalle, vaan kaikille. Katsotaan miten tämä onnistuu!

Tammikuu on ollut harvinaisen talvinen täällä lounaisessa Suomessa. Oma tammikuuni on ollut myös surun kuukausi. Se hiljentää.