lauantai 2. helmikuuta 2008

Päivä pitenee... hitaasti

Kevään lähestyessä ihmismieli kääntää kasvonsa valoa kohti, odottaa, toivoo: paista aurinko! Vesi- ja räntäsade tuntuu niin masentavalta. Kirjoittamisen ystävä etsii tuekseen edes pientä sopivaa runonpätkää, joka toisi valoa. Ruusujen ystävä ostaa pöydälle kimpun vaaleanpunaisia ruusuja.

Päiväkirjani sivut ovat taas täyttyneet, kun olen joutunut pohtimaan, mihin suuntaan elämääni vien. Samalla olen tutustunut muiden kirjoittajien ansioikkaisiin sivuihin. Tämä maa on täynnä ihmisiä, jotka selvittävät ajatuksiaan, näkemyksiään, pohdintojaan kirjoittamisen avulla.

Pari lisälinkkiä avaavat taas lisälinkkejä kirjoittamisen mahdollisuuksiin.

Ei kommentteja: