tag:blogger.com,1999:blog-4875767598410784572012-02-16T08:34:30.956+02:00Ajatuksia ja pohdintoja kirjoittamisen erilaisista ulottuvuuksistaPaulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.comBlogger241100tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-64066078204275058002010-06-14T18:34:00.002+03:002010-06-14T18:39:23.111+03:00Kesä on alkanut. Olen viimeiset päivät rakentanut uutta blogia. Sen nimi on <a href="http://salavanhuminaa.blogspot.com">Salavan huminaa.</a><br /><br />Tekstit ovat lyhyitä mietelmiä, pohdintoja. Haluan tuoda esiin sitä, mitä näen, miten katson maailmaa. Pääpaino on kuvissa.<br /><br />Katso, ehkä ihastut. Kerro se minulle.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-6406607820427505800?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-52370642635944787472010-04-09T16:41:00.004+03:002010-04-09T16:55:54.376+03:00<a href="http://3.bp.blogspot.com/_vtuAgfYxdOY/S78xGCxBdnI/AAAAAAAAAJU/jLbLNsK70cs/s1600/SDC10583.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_vtuAgfYxdOY/S78xGCxBdnI/AAAAAAAAAJU/jLbLNsK70cs/s200/SDC10583.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5458135253287794290" /></a><br />Sain uskomattoman hyvää palautetta oppimispäiväkirjan käytöstä. "Oppimispäiväkirja on maailman paras, hauskin ja innostavin keksintö!" Palautteesta innostuneena otin päiväkirjan käyttöön seuraavallakin kurssillani. Nyt opiskelijat ovat nuoria, vasta lukiosta tulleita. Osalle päiväkirja on pakkopullaa ja todellista vääntämistä, mutta osa kirjoittaa selvästi mielellään, kommentoi reippaasti oppituntien aiheita ja sisältöjä sekä esittää rakentavaa kritiikkiä erilaisista oppitunneilla selvitetyistä asioista tai niiden selvitystavoista.<br /><br />Seuraavaksi kokeilen tätä yrityskoulutuksessa. Tähänastinen palaute on ollut niin kannustavaa, että en malta lopettaa. <br /><br />Kävin hiihtolomalla Pompeijissa, hengitin menneitten aikojen tunnelmia. Siitä kuva.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-5237064263594478747?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-60415674796591340262010-02-05T07:56:00.002+02:002010-02-05T08:07:55.296+02:00Kirjoittamisen kurssini on lähtenyt käyntiin hienosti. On sääli, että se on edennyt jo yli puolenvälin - tällaista innostusta olisi hienoa seurata pitempään.<br /><br />Oppimispäiväkirjatekstit ovat kerrassaan upeita. Opiskelijani ovat hienosti tuoneet esiin ajatuksiaan ja mielipiteitään kirjoittamisesta ja tunneilla puhutuista asioista. Esiin tuotiin jopa ajatus siitä, että jokaisella kurssilla pitäisi olla vastaava avoin päiväkirja, jonne jokainen voisi purkaa tuntojaan. Tätä kannattaa miettiä.<br /><br />Lisäksi nämä samat opiskelijat tekivät ryhmän Facebookiin eli tapailemme sielläkin.<br /><br />Parasta näiden opiskelijamietteiden lukemisessa opettajan kannalta on se, että saa "mustaa valkoisella" vinkkejä erilaisista asioista, joita oppitunnilla on joko vain sivunnut ja olisi pitänytkin puhua enemmän tai on puhunut ja huomaa puhutun selkeät vaikutukset käytännössä. Joskus huomaa puhuneensa jotain sellaistakin, mitä ei ole tarkoittanut - surullista sinänsä.<br /><br />Oppimispäiväkirja on siis ikään kuin peili. Se on peili kirjoittajalle: mitä olet oppinut ja miten olet asiat ymmärtänyt. Se on myös peili opettajalle: miten olet osannut selvittää asioita, mitä vaadit, miten opiskelijasi ovat sinut ymmärtäneet, millä on merkitystä ja millä ei.<br /><br />Olen tosi tyytyväinen kokeiluuni. Aion jatkaa tätä edelleen, erilaisilla kursseilla.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-6041567479659134026?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-21960868319676234002010-01-20T15:21:00.004+02:002010-01-20T15:37:49.605+02:00<a href="http://3.bp.blogspot.com/_vtuAgfYxdOY/S1cFv1NOQCI/AAAAAAAAAI4/1W-T0GROflo/s1600-h/SDC10538.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_vtuAgfYxdOY/S1cFv1NOQCI/AAAAAAAAAI4/1W-T0GROflo/s200/SDC10538.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5428814195112951842" /></a><br />Uusi vuosi, uudet kurssit, uudet kokeilut. Aloitan tänään kirjoittamisen kurssin, jonka yksi tehtävä on oppimispäiväkirjan kirjoittaminen. Kokeilin sitä jo viime keväänä ja tulokset olivat todella hyviä, antoisia ja tuottoisia. Nyt on kuitenkin vähän erityyppisiä opiskelijoita, ei varsinaisesti kirjoittamisen ammattilaisiksi haluavia. <br /><br />Toisaalta jokaiselta vaaditaan yhä enemmän kirjoittamista työssään. Maailmastamme on tullut kirjallisen viestinnän maailma. Siinä mielessä erilaiset kirjoitusharjoitukset ovat tarpeellisia ja välttämättömiä, myös päiväkirjatyyppiset.<br /><br />Toivon, että opiskelijani jaksavat paneutua päiväkirjateksteihinsä, että he innostuvat kirjoittamisesta ja saavat sitä kautta varmuutta kirjalliseen ilmaisuunsa. Lisäksi toivon, että kaikki saavat lukea kaikkien tekstejä: ettei enää kirjoitettaisi vain opettajalle, vaan kaikille. Katsotaan miten tämä onnistuu!<br /><br />Tammikuu on ollut harvinaisen talvinen täällä lounaisessa Suomessa. Oma tammikuuni on ollut myös surun kuukausi. Se hiljentää.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-2196086831967623400?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-32993427119431832812009-11-02T11:51:00.003+02:002009-11-02T12:03:51.404+02:00<a href="http://4.bp.blogspot.com/_vtuAgfYxdOY/Su6sDSaq6aI/AAAAAAAAAIY/CCbAkAZc7lM/s1600-h/kirjoitusp%C3%B6yt%C3%A4.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_vtuAgfYxdOY/Su6sDSaq6aI/AAAAAAAAAIY/CCbAkAZc7lM/s200/kirjoitusp%C3%B6yt%C3%A4.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5399442175747090850" /></a><br /><br />Kävin kesällä Dan Andersonin museossa Ludvikassa. Se oli kaunis pieni museo enkä voinut vastustaa kiusausta ottaa sieltä kuvia. Danin kirjoituspöydällä on ruusukuvioinen kahvikuppi!<br /><br />Syksy on edennyt jo pitkälle. Koko syksyn olen puhunut erilaisissa yhteyksissä verkkokeskustelusta: miten yhä enemmän kirjoitamme ajatuksiamme näkyviin ja miten ajatukset muokkaantuvat ja kypsyvät, kun ne kirjoittaa näkyviin jonkun luettavaksi. Tuskin kukaan olisi voinut kuvitella vielä kymmenen vuotta sitten sitä, miten suureksi kirjoittamisen merkitys kasvaa kaikessa toiminnassamme.<br /><br />Syyskuussa aloitin kokous- ja neuvottelutaidon kurssin. Yksi kurssitehtävä on verkkokeskusteluun osallistuminen. On kerrottava erilaisista neuvottelu-, kokous- tai palaveritilanteista ja kommentoitava muiden tilanteita.<br /><br />Tehtävä sai aluksi vastustusta. Nyt olen kuitenkin saanut huippuhyviä vastauksia keskustelumuodossa. Vielä upeampaa on ollut lukea opiskelijoiden kommentteja toisilleen. Tämä tehtävä antaa uskoa siihen, että tämänkaltainen tehtävä on parempi kuin perinteiset vain opettajalle lähetettävät A-neloset.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-3299342711943183281?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-50771870639010449182009-06-20T14:04:00.003+03:002009-06-20T14:13:56.866+03:00<a href="http://2.bp.blogspot.com/_vtuAgfYxdOY/SjzC-cMm5KI/AAAAAAAAAGY/vXQEzg1t1Io/s1600-h/SDC10083.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_vtuAgfYxdOY/SjzC-cMm5KI/AAAAAAAAAGY/vXQEzg1t1Io/s200/SDC10083.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5349364835386057890" /></a><br /><br />Kesäloman alkaessa on aikaa hiljentyä ja kuunnella kaikkea: luontoa, pihaa, kasvua. Kirjoittamisesta tulee mietiskelyä ja pohdintaa, mitä se on kyllä muutenkin aika usein. Kiireiset sähköpostivastaukset jäävät sivuun, niiden tilalla päiväkirjaa, kirjeitä, hyvän kirjan mietelauseita.<br /><br />Ostin oikean kameran, ensimmäisen eläissäni. Tähän asti olen käyttänyt kännykkäkameraa tai ilmaisia postimyyntilahjoja. Kirjoitan nyt kuvaamalla kukkia ja puita, haluaisin saada kukkieni sielun esiin. Myös kukissa piipahtavat ötökät kiinnostavat.<br /><br />Uusia tuulia siis!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-5077187063901044918?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-37836721710313727232009-05-07T13:04:00.000+03:002009-05-07T13:14:52.861+03:00Talvi on hurahtanut vauhdilla ohitse. En ole ehtinyt kirjoittaa juuri mitään omaa, en kirjeitä, en päiväkirjaa, en blogia enkä mitään muutakaan. Viikot ovat vierähtäneet muiden tekstejä lukiessa. Kaikki tekstit eivät edes ole olleet mitään huippukiinnostavia, työtä vaan. <br /><br />Aika paljon olen kuitenkin yrittänyt perehtyä verkkokirjoittamisen maailmaan. On aika hupaisaakin havaita, miten eri tavoin eri ihmiset ymmärtävät verkkokirjoittamisen. Eräs opiskelijani vastasi tentissä, että "verkkokirjoittaminen on vapaampaa kuin kirjoittaminen muuten, ei tarvitse välittää oikeinkirjoituksesta". Huh.<br /><br />Onneksi on ollut positiivisiakin hetkiä: viisi innokasta opiskelijaa sai aikaan aivan mahtavia tekstejä verkkokirjoittamisen kurssilla, jossa kokeilimme blogeja, keskustelualuetta ja tavallista tutkielmatyyppistä kirjoittamista, tosin suljetulla oppimisalustalla. <br /><br />Nyt olen inspiroitunut kokeilemaan wikiä jollain tulevalla kurssillani. En tiedä vielä miten ja milloin. Mutta aika alkaa olla kypsä...<br /><br />Kevät on saanut puut ja pensaat vihertämään ihan yllättäin: vielä äsken oli lunta ja nyt jo vihreyttä!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-3783672171031372723?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-56648295379095083612009-01-21T16:49:00.000+02:002009-01-21T16:57:07.904+02:00Verkkokirjoittamisessa vuorovaikutus ja dialogisuus on tärkeä tekijä. Tekstin tulisi puhutella, olla kiinnostava, herättää ajatuksia ja saada lukija tarttumaan ajatuksiin siten, ettei hän voisi olla vastaamatta tai kommentoimatta. <br /><br />Teksti tulee kirjoittaa silmäiltäväksi. Linkitykset kiinnostavat. Kuvat hellivät silmää. Samalla kokonaisuudessa tulee olla mielekkyyttä. Vaikeaa... ja samalla niin haastavaa!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-5664829537909508361?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-14415072401939505362008-09-26T10:19:00.000+03:002008-09-26T10:28:28.028+03:00Olen viime viikkojen ajan tutkinut ja pohdiskellut erilaisia blogeja ja tapoja kirjoittaa sekä blogitekstejä että verkkokirjoittamista yleensä. Aiheesta on kirjallisuutta koko ajan enemmän painettunakin ja erityisesti verkossa. Haluan pysyä kehityksessä mukana ja haluan tietenkin myös opetukseni pysyvän ajantasaisena. Erityisesti yritysviestinnän opetuksessa ei voi enää sivuuttaa verkon tuomia erilaisia mahdollisuuksia viestinnän välineenä.<br /><br />Koko maailmamme tuntuu siirtyneen verkkoon. Ihmissuhteet, ostokset, viihde, pienet huvit kuten kortinpeluu...<br />Vääristyykö maailma tätä kautta vai täydentyykö se vain?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-1441507240193950536?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-1756440268011549622008-06-10T10:27:00.000+03:002008-12-09T19:11:13.984+02:00<a href="http://2.bp.blogspot.com/_vtuAgfYxdOY/SE4s-HfVtwI/AAAAAAAAABs/ajpVjOTG9WA/s1600-h/25052008(001).jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;" src="http://2.bp.blogspot.com/_vtuAgfYxdOY/SE4s-HfVtwI/AAAAAAAAABs/ajpVjOTG9WA/s200/25052008(001).jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5210151264588248834" /></a><br /><br />Olen yrittänyt työstää artikkelitekstiä. Tunnustan, että kaikki muu kirjoittaminen viehättää minua enemmän. Artikkelin kirjoittaminen on työlästä ja kypsyttävää, myös positiivisessa mielessä. Suurin osa tekstistä on erilaisten lähteiden yhdistämistä toisiinsa sopivalla tavalla. Kokonaisuuteen yrittää sitten saada mukaan omia ajatuksiaan sen verran kuin mahdollista. Haasteellisuutta tuo se, että tekstin pitäisi olla kohderyhmälle sopivaa ja yhtenäistä, ei tilkkutäkkiä.<br /><br />Onneksi kesäloma on lähellä. Kirsikkapuuni kukki tänä keväänä iloisesti.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-175644026801154962?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-55466387153108607602008-04-17T13:13:00.000+03:002008-04-17T13:16:26.395+03:00Kauniit ja aurinkoiset kevätpäivät innostavat ulkoilemaan ja seuraamaan luonnon tapahtumia. Hyvän kävelyn jälkeen on mukava istahtaa nojatuoliin pohtimaan päivän tapahtumia. Kevät - ihanaa aikaa!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-5546638715310860760?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-32681009158281531132008-04-16T11:00:00.001+03:002008-04-16T11:01:35.517+03:00Blogit ja wikit ovat osa tätä päivää. Nyt kirjoitan yleisön edessä ja esittelen blogikirjoittamista. Mielenkiintoista...posket kuumottaa... ja havainnollista!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-3268100915828153113?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-80390681735473821452008-02-02T15:58:00.000+02:002008-02-02T16:08:44.834+02:00Kevään lähestyessä ihmismieli kääntää kasvonsa valoa kohti, odottaa, toivoo: paista aurinko! Vesi- ja räntäsade tuntuu niin masentavalta. Kirjoittamisen ystävä etsii tuekseen edes pientä sopivaa runonpätkää, joka toisi valoa. Ruusujen ystävä ostaa pöydälle kimpun vaaleanpunaisia ruusuja.<br /><br />Päiväkirjani sivut ovat taas täyttyneet, kun olen joutunut pohtimaan, mihin suuntaan elämääni vien. Samalla olen tutustunut muiden kirjoittajien ansioikkaisiin sivuihin. Tämä maa on täynnä ihmisiä, jotka selvittävät ajatuksiaan, näkemyksiään, pohdintojaan kirjoittamisen avulla.<br /><br />Pari lisälinkkiä avaavat taas lisälinkkejä kirjoittamisen mahdollisuuksiin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-8039068173547382145?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-20591293438924593632007-11-28T13:36:00.000+02:002008-12-09T19:11:14.217+02:00<a href="http://1.bp.blogspot.com/_vtuAgfYxdOY/R01UQPw962I/AAAAAAAAAAk/XWUCE0pYrL0/s1600-h/08062007(006).jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;" src="http://1.bp.blogspot.com/_vtuAgfYxdOY/R01UQPw962I/AAAAAAAAAAk/XWUCE0pYrL0/s200/08062007(006).jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5137855387986160482" /></a><br />Joulu lähestyy. Ajatukset kääntyvät omiin tekemisiin: mitä hyvää olen voinut tehdä lähimmäisilleni, miten voisin muistaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat olleet hyviä minulle tämän vuoden aikana. Minkälaisia joulutervehdyksiä voisin kirjoittaa, etteivät kaikki muistuttaisi toisiaan? Kenelle lähetän kirjeen ja paketin, kenelle perinteisen joulukortin, kenelle sähköpostitervehdyksen, kenelle tekstiviestin?<br /><br />Joulun lähestyminen on myös merkki kevään lähestymisestä. Jo tammikuun alussa päivä on vähän pidempi, aurinko vähän lähempänä. Uusi vuosi tuo uudet haasteet tullessaan. Haasteet ja mahdollisuudet.<br /><br />Suviruusu muistuttaa, että kesä on taas vähän lähempänä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-2059129343892459363?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-91635121069003537922007-11-07T14:32:00.000+02:002007-11-07T14:43:38.296+02:00Marraskuu. Synkkyyttä. Syksyä. Sadetta. <br />Samalla hiljaisia ajatuksia, kynttilänvaloa, ystävien kanssa keskustelua sekä verkossa että kasvotusten.<br />Olen kirjoittanut jatkuvasti, sekä käsin että koneella. Teen muistiinpanoja hyvistä kirjoista. Kirjoitan omia ajatuksiani päiväkirjaan ja ystävilleni kirjeisiin ja meileihin. Teen kursseja ja suunnittelen uusia tapoja esittää asioita opiskelijoilleni.<br />Marraskuu. Kiliseekö kaipuun kaljakori vai pakataanko pehmeitä paketteja punkkupumpuliin?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-9163512106900353792?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-7265827387078787672007-10-03T12:25:00.000+03:002008-12-09T19:11:14.618+02:00<a href="http://4.bp.blogspot.com/_vtuAgfYxdOY/RwNiabK1pJI/AAAAAAAAAAc/og4S6mK_HXM/s1600-h/04082007(004).jpg"><img id="BLOGGER_PHOTO_ID_5117041807732352146" style="FLOAT: left; MARGIN: 0px 10px 10px 0px; CURSOR: hand" alt="" src="http://4.bp.blogspot.com/_vtuAgfYxdOY/RwNiabK1pJI/AAAAAAAAAAc/og4S6mK_HXM/s200/04082007(004).jpg" border="0" /></a><br /><div>Kirjoittamisesta on kirjoitettu paljon nettisivuilla, tosin lähinnä englanniksi. Tutustuin mielenkiintoiseen sivustoon osoitteessa <a href="http://thewritingsite.org/">http://thewritingsite.org/</a> . </div><br /><div></div><br /><div>Netti avaa yhä enemmän maailmoja eri suuntiin myös kirjoittamisen kannalta. Tekstin ytimekkyys, selkeys ja johdonmukaisuus sekä kirjoittajan ajatusten kirkkaus tekstiä tuotettaessa on olennaisen tärkeää silloin, kun tekstiä luetaan näytöltä. </div><br /><div></div>Kesä on ohi, pimeät illat ovat tavoittaneet meidät. Kuva kesäisistä omenapuistani palauttaa mieleen menneet kauniit päivät.<br /><div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-726582738707878767?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-43328304703618975402007-08-14T08:24:00.000+03:002007-08-14T08:31:28.709+03:00Kuljin kesällä menneisyyteni polkuja lukemalla vanhoja päiväkirjojani. Taas sain kokea kirjoittamisen voiman, sillä ilman näitä kirjoituksia menneiltä vuosilta en olisi muistanut kaikkia ajatuksiani, tunnekuohujani ja elämääni suuresti vaikuttaneita tuntemuksiani. Päiväkirjaan tulee kirjoitettua herkimmin juuri silloin, kun tunteet ovat kuohumistilassa, minkä vuoksi nuo kirjoitukset antavat hiukan vääristyneen kuvan elämästä.<br /><br />Pitää muistaa lukea myös rivien välit ja ottaa huomioon ne päivät, jolloin ei merkintöjä ole, sillä ne lienevät niitä tavallisia päiviä. Niitä on kuitenkin ihmiselämässä eniten.<br /><br />Jatkan edelleen päiväkirjakirjoittamista. Seuraan ajatusteni polkuja. Teksteistä oppii myös itsetuntemusta, mikä taas avaa tunnetaitoja.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-4332830470361897540?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-10151988277824256132007-06-07T12:39:00.000+03:002008-12-09T19:11:14.951+02:00<a href="http://3.bp.blogspot.com/_vtuAgfYxdOY/RmfUHWicc_I/AAAAAAAAAAM/qSZqZ6a1Rk8/s1600-h/12052007(005).jpg"><img id="BLOGGER_PHOTO_ID_5073256728030376946" style="FLOAT: left; MARGIN: 0px 10px 10px 0px; CURSOR: hand" alt="" src="http://3.bp.blogspot.com/_vtuAgfYxdOY/RmfUHWicc_I/AAAAAAAAAAM/qSZqZ6a1Rk8/s200/12052007(005).jpg" border="0" /></a><br /><div>Olen lukenut tunneälystä kertovia kirjoja. Kiinnostuin asiasta omien tunteideni ristiaallokossa. Samalla olen työstänyt uutta materiaalia opetustani varten. Kirjoittamisella on suuri merkitys tunnetaitojen kehittämisessä. Pitää oppia kuuntelemaan ja lukemaan tunteitaan. Se on tärkeä asia ihmiseksi kasvamisen tiellä. Koskaan ei ole valmis, mutta vähitellen kasvaa, jos antaa sille mahdollisuuden. Kirjoittamalla saan ajatukseni auki, ja kun luen tekstejäni myöhemmin, huomaan jotain tapahtuneen... </div><br /><div></div><br /><div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-1015198827782425613?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-36693277981760100072007-05-21T10:47:00.000+03:002007-05-21T10:59:55.170+03:00Keskustelu kirjoittamalla on kiintoisaa. Ajatuksista tulee harkitumpia, asioita voi pohdiskella tarkemmin kuin kasvokkain. Monta kertaa kirjoittaen uskaltaa mennä keskustelussa lähemmäs totuutta, syvien vesien äärelle, mikä kasvokkain on usein vaikeaa.<br /><br />Käsitykseni oppimimisesta on muuttunut: ihminen oppii paljon asioita keskustelemalla. Tämä tiedettiin jo antiikin Kreikassa. Miksi oma opiskeluaikani oli vain pänttäämistä, ulkoa opetellun tekstin suoltamista tentissä? Verkko-opiskelussa keskustelu antaa uusia näkemyksiä asioista. Kirjoittaminen vaatii aikaa, se vaatii sanojen punnitsemista. Punnitut sanat avaavat maailmaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-3669327798176010007?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-38262944764372847862007-05-14T13:40:00.000+03:002007-05-14T13:50:34.652+03:00Kirjoittamisesta on tullut arkipäivää lähes kaikissa töissä. Sähköposti, tekstiviestit ja verkkokeskustelut ovat lisänneet kirjoittamista kaikin tavoin. Samalla kirjoittaminen käsin ja käsiala alkaa varmaan hävitä ihmiskunnalta. Qwerty-kirjoittaminen osataan, käsin ei tahdo saada edes joulutervehdystä korttiin. Tuttua?<br /><br />Olen itse edelleen yrittänyt myös kirjoittaa käsin melko paljonkin. Kirjeitä, kortteja, päiväkirjaa, mietiskelyjä...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-3826294476437284786?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-41262752978228280522007-05-09T12:38:00.000+03:002007-05-09T12:45:55.247+03:00Blogikirjoittaminen on mielenkiintoista, ehkä jotenkin määrittelemätöntä. Se on päiväkirjaa eli tunnekirjoittamista, mutta se on sitä julkisesti. Toisaalta julkisuus on sattumanvaraista: blogeja on suomeksikin satoja, ja on aika sattumaa, kuka kenenkin tekstejä lukee.<br /><br />Minua kiinnostaa blogin käyttö opetuksessa. Voisiko opiskelija innostua seuraamaan blogeja ja sitä kautta oppia asioita? Kenelle tämä sopii? Miten tätä voi käyttää ja mihin tämä ei sovi?<br /><br />Kiitos, Iines, kommentistasi!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-4126275297822828052?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-37170647820051193882007-05-08T11:45:00.000+03:002007-05-08T11:52:11.462+03:00On erilaisia syitä kirjoittaa tekstejä. On tunnekirjoittamista, jota tarvitaan kun sisimmässä myrskyää. Yleensä tällöin kirjoitetaan päiväkirjaa tai kirjeitä. On sosiaalista kirjoittamista: postikortit, tervehdykset, joiden avulla pidetään yhteyttä ihmisiin. On tietoa välittävää kirjoittamista, jota tarvitaan työelämässä erityisesti sähköposteissa ja jonka tavoitteena on kertoa tietoja toisille. On tieteellistä kirjoittamista, jota tarvitaan tutkimustekstejä kirjoitettaessa. Vieläkö muuta? Onko kaunokirjallisuus tunnekirjoittamista vai onko se oma alueensa?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-3717064782005119388?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-56586325380304722362007-05-04T20:21:00.001+03:002007-05-04T20:21:52.311+03:00Mietin kirjoittamiseen liittyviä asioita aika paljon työssäni, enkä pelkästään työn vuoksi. Välillä tottakai pitää miettiä mikä on työtä ja mikä ei. Tänään tuli kiinnostavia pohdintoja - jälleen kerran - siitä, milloin keskustelu kirjoittamisen avulla on tärkeää ja milloin ei. Tästä pääsen taas kerran pohdintaan siitä, miten määrittelemme tärkeän.<br /><br />Jotenkin olen alkanut ajatella niin, että pienet asiat ovat niitä tärkeitä: ilmeet, eleet, kirjoituksessa sanajärjestys... Sinänsä hyvin pieniä asioita ja silti ne luovat kokonaisuuden.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-5658632538030472236?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-487576759841078457.post-37658487352315210512007-05-03T09:31:00.000+03:002007-05-03T09:40:22.029+03:00Keskustelu verkossa on kirjoittamista, jossa pitää sekä miettiä ajatuksiaan kuin perinteisessä päiväkirjassa että myös tehdä ajatuksensa näkyväksi. Se lisää kontrollin määrää, mutta tekee kirjoittamisesta todella tärkeää. On pakko ajatella asiat mahdollisimman valmiiksi, vai onko? Ehkä käykin niin, että ajatukset kehittyvät kirjoittaessa, että valmista ei ole tarpeenkaan tulla, ei ehkä koskaan. Maailma ei tule valmiiksi.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/487576759841078457-3765848735231521051?l=ruusuystava.blogspot.com' alt='' /></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/15217838609116099070noreply@blogger.com0